Pääsiäisen juhlinta istuttaa evankeliumin sanoman syvälle
Elämme maaliskuun puoliväliä, ja pian vietetään pääsiäisjuhlaa. Koko kristikunnan suurinta juhlaa. Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta. Täydellistä uhria, joka on annettu meidän puolestamme. Ja silti monien protestanttien elämässä pääsiäinen ei näy kovin merkittävällä tavalla. Olen monesti miettinyt, että tässä kohtaa meidän pitäisi oppia katolilaisilta ja ortodokseilta, vaikka olenkin monista asioista teologisesti merkittävistä asioista heidän kanssaan vakavasti eri mieltä. Heille pääsiäinen on merkittävin juhla kirkkokalenterissa, ja pääsiäisen juhlaan aletaan jo laskeutua tuhkakeskiviikosta 40 päivän paastolla. Ja kun sitten pääsiäinen vihdoin koittaa, juhlaa vietetään viikon ajan kodeissa ja seurakunnissa heidän tapojensa ja traditioidensa mukaan.
Tietenkään en ehdota, että tekisimme lain kaltaisia traditioita, kuten monissa vanhoissa kirkoissa, joissa pahimmillaan aletaan etsiä kristillistä elämää Raamatun ulkopuolisista traditioista ja aletaan ehkä nojata jopa enemmän niihin kuin Jumalan Sanaan. En myöskään ajattele, että tarvitsisimme uusia reformoitujen yhteisiä tapoja juhlia – ikään kuin se olisi mahdollistakaan. Koko reformoidun liikkeen ajatushan on pitäytyä Sanassa ja vain Sanassa. Meillä reformoiduilla kristityillä on jo Kristuksen ylösnousemusjuhla joka sunnuntai, ja se on teologisesti oikein. Koko kristillistä seurakuntaahan ei edes olisi, jos ei olisi kuolleiden ylösnousemusta (1. Kor. 15:13-14). Ylösnousemus on meidän reformoitujen elämän ja jumalanpalveluksen ytimessä. Mutta erityisillä juhlatraditioilla on paikkansa kristityn elämässä, ja erityisesti ajattelen että perheet voisivat löytää Sanan pohjalta ja omaan perhe-elämään sopivia tapoja, jotka tukisivat kunkin perheen kasvua evankeliumin totuuksissa. Luen juuri toista Mooseksen kirjaa, ja sieltä tuli sopivasti näin pääsiäisen alla Vanhan testamentin pääsiäisen asetus, joka oli esikuvallista kaikkine käytänteineen todelliselle pääsiäiselle, joka täyttyi Kristuksessa. Jumala käski heidän kertoa lapsilleen mitä tämä juhla tarkoittaa, kun heidän lapsensa kysyisivät israelilaisilta, miksi he juhlivat näitä juhlia (2. Moos. 12:25-27). He juhlivat, mutta juhlat osoittivat Jumalan suuriin tekoihin.
Naisten kutsumus ja perhetraditiot
Rebekkah Merkle kuvailee kirjassaan Eve in Exile juhlien merkitystä osana evankeliumia perheessä. Kirjassaan hän puhuu siitä, miten naiset usein nykyään taistelevat miesten kanssa siitä, että hekin haluaisivat opettaa ja johtaa seurakuntia ja perheitä. Mutta vaikka vain tietyt miehet on kutsuttu pastoreiksi ja Sanan saarnaajiksi, ja miehet johtamaan perheitään, on kaikilla naisilla mahdollisuus olla osa tuota evankeliumin kutsua ja totuuksien tuomista lihaksi paikallaan. Itse toivoisin naisten näkevän osansa suurena ja merkittävänä, sen sijaan että tappelisimme kuka saa tehdä ja mitä kristikunnassa. Julkinen Sanan opetus on kuin luuranko, se on tärkeä runko, joka pitää kaiken pystyssä. Mutta tämän luurangon ympärille pitää vielä saada liha. Pelkkä luuranko jäisi muuten puolittaiseksi. Naisilla on Merklen mukaan mahtava mahdollisuus luoda tätä lihaa luiden ympärille esimerkiksi kotona juhlien ja perhetraditioiden kautta. Naiset kun usein ovat ne, jotka luovat kodin ilmapiirin, ettei koti ole vain seinät ja paikka nukkua.
Mieti vaikkapa joulua, joka on meillä Suomessa iso juhla. Muistinsa menettänyt vanhus herkistyy kyyneliin kuullessaan lapsuutensa joululauluja, vaikka ei edes tunnista enää ympärillään olevia ihmisiä. Laulut, hajut ja maut luovat erityisen muistijäljen, joka ylittää tiedollisuuden. Se on jossain niin syvällä, ettei sitä saa pois ihmisestä. Kun et muista enää sanoja saarnoista, saatatkin muistaa laulut, hajut ja maut. Tietenkään ketään ei pelasta Raamatusta vieraantunut nostalgia. Ja juhlien toistuvilla muistojälkien luomisella voidaan ohjata ihmisiä epäterveesti kiinni epäraamatulliseen tunnelmointiin tai traditioihin, jotka ovat ehkä jopa vastoin Kirjoituksia. Silti uskon, että jos vuodesta toiseen evankeliumin totuudet puetaan juhlien aikoina myös lauluihin, ruokiin ja koristeisiin, ne saavat erityisen, syvän sijan meidän sydämessä, jota mikään ei voi ottaa pois. Ei aika, ei vaihtelevat elämäntilanteet ja haasteet – ei edes muistinmenetys.
Siispä itselläni on rukous ja missio rakentaa perhetraditioita pääsiäisen ympärille ja toivoisin meidän naisten näkevän tämän haasteena ja erityisenä kutsuna. Voimme rakentaa juhlia ja pitää yllä pääsiäisen sanomaa kauneuden, ruokien, kodin ilmapiirin ja laulujen kautta. Voimme tukea sitä, mitä perheemme lukee Sanasta ja kuulee seurakunnassa opetettavan. Voimme syventää näitä totuuksia luovuudella, jolla ei ole rajoja.
Miltä näyttää pääsisäisen vietto?
Ehkäpä nyt mietit, että miltä tällaiset pääsiäistavat voisi näyttää? Meille pääsiäisen vietto vielä hakee paikkaansa, mutta jaan muutaman vinkin, joita olen saanut ystäviltä ja netistä etsiessäni vinkkejä. Jotkut käyvät palmusunnuntaista saakka joka päivä hiljaisen viikon tapahtumat läpi joko leikkien, jutellen tai eläytyen. Viimeiselle aterialle voisi laittaa sellaisia ruokia, joita Jeesus on ehkä opetuslapsien kanssa syönyt. Pitkänä perjantaina pöydän voi kattaa synkillä väreillä ja laittaa synkeän näköistä ruokaa (vaikkakin hyvän makuista). Puhukaa ja lukekaa Raamatusta näistä tapahtumista. Yksi tai kaksi laulua aiheesta, niin siinä on jo juhla. Ja kun ylösnousemussunnuntai koittaa, pöytä ja koti laitetaan kauniisiin, kirkkaisiin väreihin! Ruoka on värikästä ja iloista, sillä on aika iloon ja juhlaan! Näin meillä olisi sekä luuranko että liha luiden ympärillä. Mutta traditioiden ja perhetapojen luominen vaatii työtä ja päämäärätietoisuutta. On niin helppo mennä sieltä mistä aita on matalin. Olen herännyt siihen, että jos haluamme kasvaa Raamatun sanomaa välittävien perhetraditioiden rakentamisessa, niiden eteen täytyy nähdä vaivaa. Juhlat eivät synny itsestään, eikä tunnelmaa luoda istumalla aloillaan. Täytyy miettiä koristeet, laulut ja ruokailut. Ehkä kutsua ystäviä tai sukulaisia juhlapöytään. Mutta olen valmis tekemään näitä ja kasvamaan enemmän palvelualttiudessa, että meidän perheessämme Kristuksen suuret työt tulisivat näkyviin arjessa ja juhlassa. Lasten ja meidän aikuisten sydämiin voisi näin syvemmin piirtyä se, että Kristus on Herra, ja sitä on totisesti syytä juhlistaa. On aika arjelle ja on aika juhlalle. Ja kristityillä jos joillain on syytä juhlaan! Kristus on ylösnoussut! Hauta on tyhjä!