Hämeenlinnan juna-aseman yläkerrassa, 100 vuotta vanhassa ratavartijan asunnossa, näkyy valoa ikkunoista. Nelihenkinen perhe on istunut iltaruoalle, ja perheen isä, Henri, siunaa aterian. Rukouksen jälkeen perheen äiti, Hanna, syöttää syöttötuolissa istuvaa Miriam-vauvaa samalla kun esikouluikäinen Amira juttelee iloisesti. Perheen arvona on elää Kristuksen kunniaksi, ja tämä näkyy yhteisenä aikana, yhteisinä iltahartauksina, tukiperheenä toimimisena ja rakkauden vaalimisena kotona. Kuitenkin ajan muuttuessa yhä yksilökeskeisemmäksi, tavallinen kristillisiin arvoihin perustuva perhe-elämä tuntuu kiinnostavan monia. Suomen kielellä ei ole paljoa kristillisiä perhevloggaajia, ja siksi jo seurusteluaikana Henri ja Hanna päättivät, että avioiduttuaan he alkavat yhdessä tehdä videoblogeja arjestaan.
Videoita tehdään se, mikä kiireiseltä perhearjelta ehditään, mutta kysyntää tuntuu olevan. Parhaimmillaan videoilla on kymmenentuhatta katselukertaa ja vakinaisia seuraajiakin satoja. ”Vlogilla on syvempi tarkoitus kuin vain arkemme jakaminen. Me toivomme, että kristityille vlogi saisi heitä ajattelemaan syvällisemmin ja raamatullisemmin aiheista, joita he eivät kenties ole pysähtyneet ajattelemaan”, Henri kertoo. Hanna jatkaa: ”Vlogimme ei ole kuitenkaan rajattu kristityille, vaan haluamme myös jakaa evankeliumia ja kristillistä elämää ei-kristityille.” Heille usko on luonnollinen osa elämää. Videoissaan he ovat kertoneet, kuinka jo seurusteluaikana keskusteltiin syvästi läpi yhteisistä arvoista, ja seksi sai odottaa vasta avioliiton siunaamisen jälkeen. He ovatkin rohkeasti jakaneet näkemyksiään aiheista, jotka voi jopa laajemmalle kristikunnalle tuntua vierailta. Palaute on kuitenkin ollut pääasiassa positiivista, vaikka mukaan mahtuu myös kriittisempiä näkökulmia. ”Tämä on meille OK, emme oletakaan kaikkien jakavan samoja näkemyksiä kanssamme”, he toteavat yhdessä tuumin.
Mutta vaikka pariskunta haluaa olla netissä avoimia, rehellisiä ja suoria, on heilläkin asioita, joita nettiin ei laiteta. ”On tietenkin liian henkilökohtaisia asioita liittyen esimerkiksi meidän perhe-elämäämme ja avioliittoomme, joita vältämme” Hanna sanoo. Kuitenkin rajausta tärkeämpää heille on videoiden tyyli. He eivät tahdo saarnata, vaan jakaa elämäänsä arjen ohella, jotta niihin voi samastua ja niistä nousta keskustelua.
Henri ja Hanna ovat puhuneet videoillaan myös siitä, että heidän uskonnäkemyksensä nousevat reformoidusta kristillisyydestä. ”Jumalan kaikkivaltius tuo lujaa luottamusta siihen, että Jumala täyttää lupauksensa ja on uskollinen” kertoo Henri, ja hymyilee lempeästi vaimolleen. Luottamus ja lepo näkyykin pariskunnasta heidän nuoresta iästään huolimatta. Reformoitu ymmärrys Raamatusta yhdisti heitä jo seurusteluaikana, ja siitä edelleen riittää puhuttavaa. Heidän uskossaan korostuu esimerkiksi seurakunnan merkitys, jota he pitävät todella tärkeänä sekä sitä, että avioliitossa miehellä ja naisella on erilaiset roolit. ”Henri on perheemme pää, aivan kuten Raamattu ohjeistaa”, toteaa Hanna. Reformoiduissa piireissä korostuu myös perhe ja lapset, ja nämä nähdään siunauksena. Usein perheet ovatkin keskimäärin isompia ja perheet osallistuvat jumalanpalveluksiin yhdessä. ”Perheitä pidetään tärkeinä ja lapsia tahdotaan ottaa mukaan seurakunnan kokouksiin ja opettaa kotona nuoresta pitäen terveeseen kristilliseen oppiin”, Henri kertoo.
Vanha ratavartijan asunto on koristeltu kauniisti jouluisilla valoilla. Kun jokavuotiset kysymykset taas nousevat mediaan, että onko joulu sittenkin pakanallinen juhla, miten sitten Henrin ja Hannan näkemykset ovat näiden ympärillä muuttuneet. Onko reformoiduilla kristityillä tähän joku erityinen näkemys? ”Joulu perinteenä on säilynyt meillä lähes muuttumattomana. Tapaamme edelleen molempien vanhempia jouluisin, mutta tänä vuonna aaton ollessa sunnuntaina, menemme ensin jumalanpalvelukseen”, he kertovat. ”Mikä joulussa on muuttunut, on se, että olemme enemmän keskittyneet Kristukseen, ja siihen, mitä hänen lihaksi tulemisensa merkitsee. Tätä sanomaa olemme pyrkineet välittämään lapsillemme.” Joulu näkyykin kauniisti kodissa, ja se on tehty tavalla, joka kirkastaa Kristusta.
Kun päivä lopulta alkaa käydä jo iltaan, ja on aika ruveta laittamaan perheen lapsia nukkumaan, haluan vielä viimeisenä kuulla, miten he vaalivat avioliittoa ajassa, jossa on niin paljon avioeroja ja rikkinäisyyttä. Henri ja Hanna katsovat toisiaan rakastaen. ”Meillä molemmilla on tahto elää yhdessä Jumalaa kunnioittaen. Haluamme palvella toisiamme, emmekä pidä kirjaa siitä, kuinka paljon toinen on toiselle tehnyt.” Pariskunnasta huokuukin vahva me-henki ja rakkaus. ”Kilpailua tärkeämpää on löytää keinoja rakastaa toista entistä enemmän.” Haastattelun päätyttyä satavuotisen ratavartijan kodin ovi sulkeutuu. Mutta vaikka ilta pimenee, loistaa kodin ikkunoista valo, jota ei ole laitettu vakan alle.
Katso Henrin ja Hannan videoblogi klikkaamalla tästä
