1.2.2023 Suomen eduskunta hyväksyi uuden translakiuudistuksen. Nyt jokainen 18-vuotta täyttänyt voi kirjallisen hakemuksen ja selvityksen pohjalta pyytää sukupuolen vaihdosta, jos hän itse kokee kuuluvansa vahvistettavaan sukupuoleen. Jos muutama päivä myöhemmin suoritettu translain toisen lausuman äänestystulos ikärajan alentamisesta alaikäisiin antaa osviittaa tulevasta, kohta myös alaikäinen voi vaihtaa sukupuolen oman kokemuksensa perusteella. Pankkikortin saamiseen tarvitaan vielä kuitenkin kahden huoltajan suostumus.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkohallitus näki lakimuutoksen tukevan ihmisoikeuksien kunnioittamista: ”Edistämällä tasa-arvoa ja transihmisten asemaa kirkko kunnioittaa Jumalan luomistyön moninaisuutta ja rikkautta.”1
Miten tähän on tultu?
Vuonna 1978 tapahtui yksi Yhdysvaltain suurimmista siviiliuhreista vaatineista tragedioista. San Fransiscosta kotoisin olevan ”the Peoples Temple of the Disciples of Christ” -kultin yli 900 jäsentä kuoli, kun liikkeen johtaja Jim Jones sai seuraajansa nauttimaan hyvän makuisen Kool-Aid juoman, johon oli sekoitettu myrkkyä. Jäsenet olivat joutuneet taitavan johtajansa manipuloinnin kohteeksi. Englannin kielessä onkin käytössä sanonta, jonka juuret ovat juuri tässä surullisessa tarinassa. ”He has drank the Kool-Aid” viitataan henkilöön, joka uskoo tuhoisaan ideaan, koska ajattelee sen tuovan suuren palkinnon tai edun. Suomalainen puhuisi ehkä jonkun joutuneen toisen pauloihin tai valtoihin.
Espoon piispa Tapio Luoma vakuutti vielä 2010-luvun alussa konferenssihuoneessaan kirkkain silmin avioliiton olevan yhden miehen ja yhden naisen välinen instituutio. Vuosia myöhemmin arkkipiispa Luoman vakaumus avioliitosta on kuitenkin muuttunut. ”Erilaisten ihmisten kohtaaminen on avannut silmäni.”2 Hän onkin vakuuttunut niistä perusteluista, joilla avioliittokäsitystä voidaan laajentaa. ”Koska maailma muuttuu, on kirkonkin muututtava.”3 Muutamaa kuukautta myöhemmin ei olekaan enää yllättävää lukea Luoman ajatuksia uudesta translaista. Enää ei pidä pyrkiä oikeaan oppiin oikean raamatuntulkinnan pohjalta, vaan kuuntelemaan mitä Jumala puhuu toisen ihmisen suulla.4
Jälkikristillisen maailmankatsomuksen perustelut avioliiton avaamiseksi kaikkia sukupuolisuhteita syleileväksi instituutioksi tai translakiuudistuksen välttämyydestä tasa-arvoisen yhteiskunnan saavuttamiseksi saattavat aluksi tuntua hyvin erilaisilta. Pitäähän se koko kristillistä uskoa vaarallisena ideologiana, jonka Raamatusta nouseva auktoriteetti vahvoine Jumala-käsitteineen on estänyt ihmistä elämästä autenttista elämää rajaten seksuaalista vapautta ja individualistista ilmaisua. Tässä maailmankuvassa Raamattu on ainoastaan ihmisen kirjoittama kirja, ja Jumala on ihmiskonstruktio. Ihminen puolestaan on perimmältään hyvä, mutta kristinusko on turmellut hänet, ja nykyihminen onkin valkoisen heteromiehen uskonnollisen vallankäytön uhri. Sen tähden kristinuskon vaikutuksesta tulee päästä vapaaksi. Koulujen ja kirkon opetuksen täytyy myötäillä yhteiskuntaa, ei toisin päin.
Auktoriteetiksi on noussut ihmisen psykologinen minä intuitioineen ja tuntemuksineen. Lähimmäisen rakkaus käsitteenä voidaan kyllä säilyttää, kunhan se irrotetaan Jumalan Kymmenestä käskystä ja saadaan määrittää itse. Tällaisessa maailmassa jumalanpilkkaa ei kammoksuta, tottelemattomuus vanhemmille on itsenäisen ja terveen lapsen sisäisen minuuden positiivinen hyve, kaikkein pienimpien lasten surmaamista äidin kohtuun esitetään vaihtoehdoksi neuvolakäynnillä, ja pornografia on normalisoitunutta siihen pisteeseen, että sitä tarjotaan keinoksi parisuhdeterapiassa. Sosiaalinen seksuaalinen identiteetti (gender) on erotettu biologisesta sukupuolesta (sex) jo yläkoulun oppikirjoissa, ja Roomalaiskirjeen 1. luvun twiittaamisesta saa syytteen. Ihmisen subjektiivinen kokemus riittää sukupuolen muutoksen syyksi, jotta yhteiskunnan eheys ja tasa-arvoisuus vahvistuisivat.
Tällaisessa maailmassa toisen ihmisen autenttisen psykologisen minuuden, autonomian, individualistisen ilmaisemisen ja vapauden kyseenalaistaminen on ainut synti, josta tulee tehdä parannus.
Historioitsija Carl Trueman kuvaa erinomaisessa kirjassaan The Rise and Triumph of the Modern Self kuinka tähän on päädytty.5 1960-luvulla alkaneen seksuaalisen vallankumouksen juuret ovat paljon aikaisemmassa eurooppalaisessa ideologiassa. Nykyisin Suomessakin vallitseva moraalinen relativismi ja eettinen emotivismi, josta Luomankin perusteet vakaumuksensa muutokselle näyttävät kumpuavan, eivät nousekaan klassisesta kristinuskon käsityksestä Jumalan pyhyydestä, ihmisestä Jumalan kuvana – miehenä ja naisena – ja hänen radikaalista lankeemuksestaan.
Romantiikan aikakaudella keskittyminen metafyysiseen Jumalan olemukseen vaihtui empatiaan ja estetiikkaan. Kauneus on katsojan silmässä, ja totuus riippuu maistajan makuaisteista. 1700-luvulla Genevassa vaikuttaneen Jean-Jacques Rousseaun (1712–1778) ideologia ja ”painotus itse-rakkaudelle, sentimentaalisuudelle ja empaattisuudelle… voidaan nähdä modernin ajan individualistisen ilmaisun ilmapiirissä”.6 Hän syyttää ihmisen ongelmista, hänen epäautenttisuudestaan, yhteiskuntaa ja sen myötä varsinkin kristinuskon rakenteita. Ihminen ei ole paha, mutta juutalais-kristillisen yhteiskunnan sosiaaliset rajoitteet ovat.
Vaikka tuskin kukaan yläkoululainen – tai harva aikuinenkaan – on lukenut Rousseaun valistuksenajan kirjoja, englantilaisen Charles Darwinin (1809–1892) evoluutioteoriaa, saksalaisten Karl Marxin (1818–83) ja Friedrich Nietzchen (1844–1900) yhteiskuntakritiikkiä, itävaltalaisen Sigmund Freudin (1856–1939) psykoanalyysia tai algerialais-ranskalaisen lingvistin Jacquez Derridan (1930–2004) teoksia, heidän ideologioidensa vaikutukset leijailevat siinä ilmassa, jota me hengitämme Suomessa vauvasta vaariin 2020-luvulla. Tähän voidaan lisätä historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen ihmislähtöinen lähestymistapa, jota on pyritty iskostamaan maamme pappien selkäytimeen. Historia ja usko on kammattu toisistaan erilleen. Sen kirkkaimman suomalaisen tähden, edesmenneen Helsingin yliopiston Uuden testamentin professorin, Heikki Räisäsen (1941–2015) kommentti kameroiden edessä muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa kiteyttääkin jälkikristillistä aikaamme osuvasti. ”Se on loppu. Se mitä on sen jälkeen minusta on muistoja… mitään ei tietysti voi sulkea pois,” sanoi Räisänen, kun häneltä kysyttiin mitä hän ajattelee kuolemasta.7
Näin ajatteli pari vuosisataa aikaisemmin myös ateistinen Nietzsche, joka kutsui valistuksen jälkeisiä ihmisiä vakaumuksiensa vaatimiin loogisiin johtopäätöksiin: ”Jumala on kuollut” ja niinpä juutalaiskristilliset moraaliset arvot tulee kitkeä pois. Jos skottilainen filosofi David Hume (1711–76) oli nauranut kristinuskon epistemologiselle mahdottomuudelle vuosisataa aikaisemmin, Nietzscheä oikeastaan ällötti kristinusko, jossa heikkouden varjolla estetään ihmisiä autenttiselta itseilmaisulta. Tämä ei tehnyt Nietzschestä varsinaisesti nihilistiä eli kaiken yhdentekevyyttä korostavaa vaan pikemminkin hedonistin. Hänen mukaansa elämän tarkoitus on saavuttaa välitöntä nautintoa ja mielihyvää juuri nyt mahdollisimman paljon. Tosin hänen omalla kohdallaan elämä päätyi mentaaliseen romahdukseen jo 44-vuotiaana.
Vaikkei Freudin teoria enää sellaisenaan saakaan ylistystä nykytutkijoilta, hänen ajatuksensa siitä, että ihmisen onnellisuus on perimmältään hänen seksuaalisuudessaan, on omalta osaltaan ollut vaikuttamassa nykyisen seksuaalietiikan syntyyn. Itse koettu seksuaalisuus on elämän tarkoituksen ytimessä.
Kun Freudin ja Nietzschen ajatuksiin lisätään (sosiaali)darwinilainen evoluutioteoria ja marxilaisen yhteiskuntapolitiikan vaikutus nykyiseen läntiseen ajatteluun ihmisen olemuksesta, niin ymmärrämme, mitä tarkoittaa elää Suomessa tänä päivänä. Ideoilla on seuraamuksia, ja ihminen saa mitä haluaa.
Teologiassa antropologian suhde soteriologiaan on keskeinen. Se, millainen ihmiskäsitys meillä on, vaikuttaa suoraan siihen, miten ymmärrämme itse Jumalan ja pelastuksemme luonteen.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi heijastamaan omaa hyvyyttään, kirkkauttaan, pyhyyttään ja rakkauttaan. Ensimmäisen ihmisen lankeemuksen turmeltuneisuus ja korruptoituneisuus on kuitenkin jokaisen ihmisen syvä ongelma tuoden hänet pyhän Jumalan vihan alle. Ihminen pitää totuutta vääryyden vallassa, on vaihtanut Jumalan kunnioittamisen luotujen palvomiseen ja hänen ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt (Room. 1:18-23). Niinpä ihmisen tahto, tunnemaailma ja mieli eivät olekaan enää neutraaleja. Ne ovat vääristyneiden palvontakohtien vankeja.
Luoman mukaan “kristittyjen identiteetti ei perustu oikeaan tulkintaan, oppiin tai moraalikäsityksiin vaan Kristukseen.” Kysymys kuitenkin kuuluu, mistä tuo kuva Kristuksesta nousee? Langenneella ihmisellä on aina taipumus tehdä Jumalasta itsensä kuvan kaltainen. Jälkikristillisessä ajassa tuo kuva nousee ihmisen omasta seksuaalisesta kokemuksesta ja sen autenttisuudesta. Hänen kokemuksestaan on tullut hänen totuutensa ja jumalansa. Kirkkohallitus “unohtaakin” mainita ihmisen Jumalan kuvana, miehenä ja naisena, ja turmeltuneena ja kapinallisena langenneena. “Teologisesti on kyse siitä, että jokaisessa ihmisessä Jumalan kuva ja kaltaisuus näyttäytyy yksilöllisellä ja persoonallisella tavalla. Oman itsenään jokainen ihmisyksilö on ainutlaatuinen ja arvokas kuva Jumalasta. Luomiskertomuksessa kerrotaan, miten Jumala lopuksi katsoi kaikkea luomaansa, ja kaikki oli hyvää (1. Moos. 1:31)…Tavoitteena on, että jokainen ihminen kokisi tulevansa kohdatuksi ja hyväksytyksi omana itsenään.”
Tarvitaan oikea oppi (2 Joh 9), oikean Raamatun tulkinnan pohjalta (Luuk. 24:27, 32) todellisesta Jumalan kuvasta, toisesta Aadamista, Jeesuksesta Kristuksesta, syntien sovittajasta ja ylösnousseesta Herrasta, joka näyttää armosta Henkensä kautta langenneelle ihmiselle, että hänen kokemusmaailmakin on turmeltunut ja vääristynyt. Totuus tekee kuitenkin ihmisen vapaaksi – vaikka sattuukin kovasti – kun hän ei enää luota omaan tai toisten kokemuksiin vaan totuuden Herraan, niin kuin on kirjoitettu.
1 https://evl.fi/uutishuone/pinnalla-nyt/translaki
2 Kotimaa.fi 17.11.2022.
3 https://yle.fi/aihe/a/20-10003650
4 https://www.kotimaa.fi/artikkeli/arkkipiispa-kommentoi-uuden-translain-tuottamaa-palautetta-ei-paavalikaan-ollut-loppuun-saakka-sita-mielta-etta-jumalan-tahto-on-ylhaalta-annettu-monoliitti
5 Carl R. Trueman, The Rise and Triumph of the Modern Self: Cultural Amnesia, Expressive Individualism, and the Road to Sexual Revolution (Wheaton, Crossway, 2020).
6 Ibid., 129.
7 https://suomenkuvalehti.fi/kotimaa/heikki-raisanen-mita-tapahtuu-kun-kuolet