{"id":249,"date":"2021-09-23T15:18:27","date_gmt":"2021-09-23T12:18:27","guid":{"rendered":"https:\/\/armomedia.fi\/?p=249"},"modified":"2021-09-25T09:53:54","modified_gmt":"2021-09-25T06:53:54","slug":"tuleeko-kristityn-olla-tunnustuksellinen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/armomedia.fi\/tuleeko-kristityn-olla-tunnustuksellinen\/","title":{"rendered":"Tuleeko kristityn olla tunnustuksellinen?"},"content":{"rendered":"\n

Suomalaista kristillisyytt\u00e4 \u2013 niin kirkollista, kuin vapaakirkollistakin \u2013 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jo pitk\u00e4\u00e4n vaivanneen er\u00e4\u00e4nlainen anti-tunnustuksellisuuden ihanne.<\/strong> T\u00e4ss\u00e4 asenneilmapiiriss\u00e4 kristityt, jotka identifioivat itsens\u00e4 jonkun historiallisen uskontunnustuksen mukaan, leimataan nopeasti ylihengellisiksi, historiafriikeiksi tai farisealaisiksi, jotka noudattavat mieluummin ihmisten k\u00e4skyj\u00e4, kuin Raamatun sanaa. Monien asenne on, ett\u00e4 historiallisiin uskontunnustuksiin pureutuminen kuuluu muutenkin vain teologian tohtoreille, mutta ei tavallisille kristityille. <\/p>\n\n\n\n

Toisaalta t\u00e4llainen tunnustusten vastaisuus on jokseenkin ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 reaktio niilt\u00e4 konservatiiveilta, jotka ovat n\u00e4hneet esimerkkej\u00e4 kylm\u00e4st\u00e4 ja kuolleesta oikeaoppisuudesta. On valitettava tosiasia, ett\u00e4 monet ennen kukoistaneet kirkkokunnat ovat menett\u00e4neet kaiken hengellisen sis\u00e4lt\u00f6ns\u00e4, vaikka nimellisesti ovatkin pit\u00e4neet kiinni uskontunnustuksistaan. Monet Suomen vapaakirkollisista ovatkin perinteisesti suhtautuneet hyvin skeptisesti kaikkeen tunnustuksellisuuteen, jonka he ovat ehk\u00e4 mieless\u00e4\u00e4n yhdist\u00e4neet korkeakirkolliseen hapatukseen tai liberalismiin luterilaisessa kirkossa. Mutta ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 tunnustuksellisuus kuuluisi oleellisesti vain korkeakirkollisuuteen tai luterilaisuuteen on harhaan johtava. Suomalaistenkin luterilaistenkin joukossa juuri tunnustukselliset luterilaiset ovat selv\u00e4 v\u00e4hemmist\u00f6. <\/p>\n\n\n\n

Mutta tulisiko kristityn olla tunnustuksellinen?<\/p>\n\n\n\n

Tosiasia on, ett\u00e4 l\u00e4hes poikkeuksetta, jokainen kirkkokunta ainakin teoriassa ja paperilla sanoo sitoutuvansa apostoliseen uskontunnustukseen sek\u00e4 muihin alkukirkon yhteisiin tunnustuksiin koskien kolminaisuutta. Kirkkohistoriallisesti onkin pit\u00e4nyt paikkansa, ett\u00e4 poiketa n\u00e4ist\u00e4 tunnustuksista on vaeltaa kokonaan kristinuskon ulkopuolelle. Et voi olla uskomatta sit\u00e4, mit\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 varhaisissa Kristillisiss\u00e4 tunnustuksissa m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n koskien kolminaisuutta, ja edelleen v\u00e4itt\u00e4\u00e4 edustavasi oikeaoppista kristillisyytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kaikkia kristittyj\u00e4 sitovat tunnustukselliset lausunnot muodostuivat siis jo hyvin varhaisessa vaiheessa kirkon historiassa ja niit\u00e4 usein k\u00e4ytettiinkin kastetunnustuksina, joita kastettavien tuli tunnustaa ennen kastettaan. Ajatus uskontunnustuksista l\u00f6ytyy tosin jo Raamatusta.<\/p>\n\n\n\n

Raamattu puhuu tunnustuksista<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa:<\/p>\n\n\n\n

\u201dKoska meill\u00e4 siis on suuri ylipappi, l\u00e4pi taivaiden kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, pit\u00e4k\u00e4\u00e4mme kiinni tunnustuksesta<\/strong>.\u201d (Hepr.4:14, RK)<\/em><\/p>\n\n\n\n

Mit\u00e4 kirjoittaja tarkoittaa puhuessaan tunnustuksesta<\/em>, josta tulee pit\u00e4\u00e4 kiinni? Heprealaiskirjeen laajemmasta kontekstista ymm\u00e4rr\u00e4mme, ett\u00e4 h\u00e4n tarkoittaa tunnustusta koskien Jumalan Poikaa, Jeesusta, ja h\u00e4nen paremmuuttaan suhteessa kaikkeen edell\u00e4 tulleeseen, joka oli vain varjoa siit\u00e4 t\u00e4ydellisyydest\u00e4, joka nyt on ilmennyt h\u00e4ness\u00e4 (Hepr.8:5; 10:1). Kristityn tulee olla valmis tunnustamaan Jeesuksen Herruus, Jumaluus ja kuninkuus kaikkea maailman vastustusta vastaan. Vastoin oman aikansa keisarinpalvonnan vaatimusta todeta keisari herraksi, alkukristittyjen tervehdys usein sis\u00e4lsikin t\u00e4m\u00e4n tunnustuksen: Jeesus on Herra!<\/em> T\u00e4m\u00e4 on selke\u00e4sti n\u00e4ht\u00e4vill\u00e4 jo Uuden testamentin kirjeiden alku- ja lopputervehdyksiss\u00e4. (vrt. Room.16:20,24; 1.Kor.1:3; 12:3; 16:23; 2.Kor.1:2-3; 13:3; Gal.1:3; 6:18; Ef.1:2-3; 6:23; Fil.1:2; 4:23; 1.Tess.1:1; 5:28; 2.Tess.1:1-2; 3:18; 1.Tim.1:2; 2.Tim.1:2; Filem.3; 25; Jaak.1:1; 1.Piet.1:3; 2.Piet.1:2; Ilm.22:21). Kutsu olla tunnustuksellinen on siis t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 kaikille Kristityille yhteinen.<\/p>\n\n\n\n

Mutta mit\u00e4 sitten tulee my\u00f6hempiin, uskonpuhdistuksen ja sen j\u00e4lkeiseen aikaan sijoittuviin tunnustuksiin, jotka olivat usein varsin yksityiskohtaista tiivistelmi\u00e4 seurakunnan opista ja uskosta ja koskivat my\u00f6s k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n seurakuntael\u00e4m\u00e4\u00e4, n\u00e4it\u00e4 on paljolti ylenkatsottu tai niit\u00e4 ei ole pidetty lainkaan tarpeellisena. Varsinkin monille vapaakristillisille on perinteisesti riitt\u00e4nyt se, ett\u00e4 todetaan: \u201dRaamattu on minun tunnustukseni<\/em>!\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Ensisilm\u00e4yksell\u00e4 t\u00e4llainen kaikkea ihmisten traditiota hylkiv\u00e4 toteamus saattaa vaikuttaa oikealta ja puoleensa vet\u00e4v\u00e4lt\u00e4 l\u00e4hestymistavalta. Mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 se ei suinkaan ole riitt\u00e4v\u00e4, koska silloin kysymys siit\u00e4 mit\u00e4<\/em> Raamattu opettaa<\/em> ohitetaan tyystin. Eih\u00e4n seurakuntaan liittymisen edellytys voi olla vain, ett\u00e4 laitetaan k\u00e4si Raamatulle ja sanotaan \u201duskon t\u00e4m\u00e4n\u201d. T\u00e4llainen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 avaisi ovet kaikille mahdollisille pseudokristillisille kulteille, kuten mormoneille, Jehovan todistajille, niin kuin vapaamuurareillekin, jotka my\u00f6s saattavat v\u00e4itt\u00e4\u00e4 uskovansa Raamatun sanaan. Jos uskontunnustuksemme pys\u00e4htyy Raamatun kansiin, niin se on v\u00e4h\u00e4n kuin pys\u00e4ytt\u00e4isi evankelioinnin siihen, kun joku sanoo \u201duskovansa Jeesukseen\u201d. N\u00e4in ei tule tehd\u00e4, koska keskeinen kysymys on: uskotko siihen Jeesukseen, josta Raamattu<\/em> opettaa?<\/em><\/p>\n\n\n\n

Paavali nuhtelee Korintin kristittyj\u00e4 sanoen: <\/p>\n\n\n\n

\u201dJos joku tulee ja julistaa toista Jeesusta<\/strong> kuin me olemme julistaneet tai jos te saatte toisen hengen kuin sen, jonka olette saaneet, tai toisen evankeliumin kuin sen, jonka olette ottaneet vastaan, niin sen te kyll\u00e4 hyvin sied\u00e4tte\u201d (2.Kor.11:4, RK)<\/em><\/p>\n\n\n\n

Maailma (ja internet) on t\u00e4n\u00e4\u00e4nkin t\u00e4ynn\u00e4 niit\u00e4, jotka kristinuskon nimiss\u00e4 opettavat jotain toista Jeesusta ja toista evankeliumia, kuin mit\u00e4 Paavali julisti. Ellemme onnistu oikein m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4n, kuka Jeesus on, loppumme ei ole kaunis. Jeesus itse toteaa juutalaisille:<\/p>\n\n\n\n

\u201dSen t\u00e4hden min\u00e4 sanon teille, ett\u00e4 te kuolette synteihinne. Sill\u00e4 jos ette usko, ett\u00e4 min\u00e4 olen se, joka olen, te kuolette synteihinne<\/strong>\u201d (Joh.8:24)<\/em><\/p>\n\n\n\n

Valitettava tosiasia kuitenkin on, ett\u00e4 monen seurakunnan uskontunnustus on niin n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n tai suppea, ett\u00e4 se tekee helpoksi kaikenlaisten Jumaluuden persoonia koskevien kristologisten ja trinitaaristen harhaoppien vy\u00f6rymisen sis\u00e4\u00e4n. Kuinka monen seurakunnan tunnustus on riitt\u00e4v\u00e4n tarkka, ett\u00e4 se est\u00e4isi esimerkiksi modalismin (siis n\u00e4kemyksen, jossa Is\u00e4, Poika ja Pyh\u00e4 Henki ovat vain yhden Jumalan persoonan eri ilmentymi\u00e4 tai manifestaatioita) tai avoimen teismin (n\u00e4kemyksen, jossa Jumala ei absoluuttisesti tied\u00e4 tulevaisuudesta) harhojen kuuluttamisen saarnap\u00f6nt\u00f6ist\u00e4?<\/p>\n\n\n\n

Jokainen kristitty on tunnustuksellinen<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Vaikka joku seurakunta ei pit\u00e4isi itse\u00e4\u00e4n tunnustuksellisena, niin todellisuudessa mik\u00e4\u00e4n seurakunta ei ole vapaa tunnustuksista. Kuten sanottu, varhaisiin alkukristittyjen tunnustuksiin viitataan laajasti. Kristinusko on my\u00f6s olemuksellisesti sit\u00e4, ett\u00e4 jatkuvasti \u00e4\u00e4neen tunnustamme sen, mik\u00e4 on Kristuksen oppi ja pyrimme el\u00e4m\u00e4\u00e4n sen mukaisesti. Niinp\u00e4 voisimme todeta, ett\u00e4 tunnustuksellisuus on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n keino uskomme sis\u00e4ll\u00f6n ilmaisemiseksi. Sellainenkin seurakunta, jossa uskonoppia tai tunnustusta ei ole m\u00e4\u00e4ritelty ja kirjoitettu yl\u00f6s, ovat ne kuitenkin olemassa \u2013 ne ovat ainoastaan n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ja el\u00e4v\u00e4t siin\u00e4 yleisess\u00e4 mututuntumassa, jonka mukaan seurakunnassa todetaan: \u201dn\u00e4inh\u00e4n me uskomme\u201d. Siell\u00e4 miss\u00e4 Raamattu avataan ja aletaan selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 se opettaa, tunnustuksellisuutta on mahdotonta v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 ja rajoja tullaan aina vet\u00e4m\u00e4\u00e4n johonkin, mutta v\u00e4it\u00e4n, ett\u00e4 seurakunnille olisi suurta hy\u00f6ty\u00e4 siit\u00e4, jos tunnustukselliset rajat olisivat my\u00f6s kaikille n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Tunnustuksen hy\u00f6dyt seurakunnassa<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Tunnustuksista on paljon enemm\u00e4n hy\u00f6tyj\u00e4, kuin t\u00e4ss\u00e4 voimme lyhyesti k\u00e4sitell\u00e4. Mutta selke\u00e4st\u00e4, yksityiskohtaisesta, historiallisesta ja kirjallisesta uskontunnustuksesta on ainakin seuraavat hy\u00f6dyt:<\/p>\n\n\n\n

1. Se <\/em><\/strong>antaa seurakunnalle selkeytt\u00e4 ja vakautta <\/strong><\/em><\/h4>\n\n\n\n

Kun seurakunnan vanhimmat ovat yht\u00e4 mielt\u00e4 ja seurakunta tietoinen siit\u00e4, mit\u00e4 seurakunnassa opetetaan t\u00e4rkeimpin\u00e4 opinkappaleina (siis ne, jotka on kirjattu yl\u00f6s tunnustukseen), se poistaa aiheen monilta ristiriidoilta ja turhilta v\u00e4ittelyilt\u00e4 toissijaisten oppien suhteen, luo vakautta sek\u00e4 ruokkii pyrkimyst\u00e4 yksimielisyyteen. <\/p>\n\n\n\n

2. Se korostaa opin kauneutta ja johdonmukaisuutta <\/em><\/strong><\/h4>\n\n\n\n

Kirjallinen esitys ja tiivistelm\u00e4 uskon keskeisest\u00e4 sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4 auttaa osoittamaan sen kokonaisvaltaisen johdonmukaisuuden ja kauneuden sek\u00e4 avaa ymm\u00e4rryst\u00e4mme siit\u00e4, kuinka se kirkastaa kolmiyhteist\u00e4 Jumalaa. Selke\u00e4 tunnustus auttaa hahmottamaan uskonopin kokonaisuutta ja helpottaa lis\u00e4ksi yksitt\u00e4isten opinkappaleen k\u00e4sittely\u00e4 sek\u00e4 erimielisyyksien ilmaisemista.<\/p>\n\n\n\n

3. Se luo tilivelvollisuutta ja vahvistaa perustan seurakuntakurille<\/em><\/strong><\/h4>\n\n\n\n

Paavali kehotti Timoteusta: <\/p>\n\n\n\n

\u201dMit\u00e4 olet monien todistajien l\u00e4sn\u00e4 ollessa minulta kuullut, usko se luotettaville ihmisille, jotka sitten kykenev\u00e4t opettamaan muitakin\u201d (2.Tim.2, RK) <\/em><\/p>\n\n\n\n

H\u00e4n lis\u00e4ksi varoitti, ett\u00e4 \u201dtulee aika, jolloin ihmiset eiv\u00e4t k\u00e4rsi tervett\u00e4 oppia vaan omien himojensa mukaan haalivat itselleen opettajia korvasyyhyyns\u00e4.\u201d (2.Tim.4:3, RK)<\/em><\/p>\n\n\n\n

Se, \u201dterve oppi\u201d, jonka Paavali oli v\u00e4litt\u00e4nyt Timoteukselle, tuli Timoteuksen v\u00e4litt\u00e4\u00e4 eteenp\u00e4in luotettaville miehille, jotka kykenev\u00e4t puolestaan opettamaan sit\u00e4 eteenp\u00e4in muille. Meid\u00e4nkin on osallistuttava t\u00e4h\u00e4n terveen opin v\u00e4litt\u00e4misen jatkumoon, sill\u00e4 ellemme sit\u00e4 tee, niin vakuumin t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t terveen opin vastustajat. Ja siell\u00e4 miss\u00e4 seurakunta ei v\u00e4lit\u00e4 opista, sill\u00e4 ei ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n perustaa valittaa, kun lampaiden paimeneksi asettuu susi. Siell\u00e4, miss\u00e4 terveen opin tunnistamista ja rakastamista totuudessa<\/em> pidet\u00e4\u00e4n toissijaisina asioina, siell\u00e4 seurakuntakuri on my\u00f6s menett\u00e4nyt merkityksens\u00e4. Kuinka veljet ja sisaret voisivatkaan pit\u00e4\u00e4 toisiaan tilivelvollisina, jos kaikki saavat m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 uskon sis\u00e4ll\u00f6n itselleen niin kuin haluavat?<\/p>\n\n\n\n

4. Se est\u00e4\u00e4 harhaoppien levi\u00e4mist\u00e4<\/em><\/strong><\/h4>\n\n\n\n

Kristittyjen teologia ja ymm\u00e4rrys Raamatun opetuksesta on kirkkohistorian alusta l\u00e4htien tarkentunut ja kiteytynyt juuri vastauksena apostolisesta opetuksesta poikenneiden harhaoppisiin n\u00e4kemyksiin. N\u00e4in on muun muassa oppi kolminaisuudesta saanut selkeimm\u00e4n esitysmuotonsa alkukirkon tunnustuksissa. Apostoli Johannes kirjeiss\u00e4\u00e4n varoitti niist\u00e4 varhaisgnostilaisista, jotka kielt\u00e4v\u00e4t kristillisen tunnustuksen Jeesuksen lihaksitulemisesta: <\/p>\n\n\n\n

\u201dMaailmaan on l\u00e4htenyt monia eksytt\u00e4ji\u00e4, jotka eiv\u00e4t tunnusta Jeesusta Kristusta<\/strong>, lihaan tulleeksi. Sellainen on antikristus, eksytt\u00e4j\u00e4.\u201d (2.Joh.7, RK)<\/em><\/p>\n\n\n\n

Niin kuin seurakunnan kaitsijan edellytys on, ei ainoastaan, ett\u00e4 h\u00e4n kykenee \u201dneuvomaan terveell\u00e4 opetuksella<\/em>\u201d, vaan my\u00f6s, ett\u00e4 h\u00e4n kykenee \u201dkumoamaan vastaansanojien v\u00e4itteet<\/em>\u201d (Tit.1:9), niin my\u00f6s hyv\u00e4 tunnustuskin katsoo Raamatun oppia, ei vain opettaakseen totuutta, vaan my\u00f6s est\u00e4\u00e4kseen harhaopin sis\u00e4\u00e4np\u00e4\u00e4syn ja vaikutuksen seurakunnassa.<\/p>\n\n\n\n

5. Se juurruttaa kristityn kirkon historiaan<\/em><\/strong><\/h4>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n kristityn on hyv\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 on edelt\u00e4nyt jo kaksi tuhatta vuotta uskovia, jotka ovat kilvoitelleet samojen Raamatun tekstien \u00e4\u00e4ress\u00e4 kuin mekin. T\u00e4m\u00e4n valossa olisi silkkaa ylimielisyytt\u00e4 tarkoituksella tukkia korvat entisaikojen pyhien viisaudelta Raamattua tarkastellessa. Aikakaudesta riippumatta aina on ollut enemm\u00e4n ja v\u00e4hemm\u00e4n niit\u00e4 reformaatiomielisi\u00e4 kristittyj\u00e4, jotka ovat alistaneet valloilla olevan kirkon tradition Jumalan Sanalle ja pyrkineet siihen taisteluun, johon Juudas kirjeess\u00e4\u00e4n kehottaa: <\/p>\n\n\n\n

\u201dRakkaani! Olen hartaasti halunnut kirjoittaa teille yhteisest\u00e4 pelastuksestamme, ja nyt tunsin, ett\u00e4 minun oli pakko kirjoittaa ja kehottaa teit\u00e4 taistelemaan sen uskon puolesta, joka on pyhille kertakaikkisesti annettu<\/strong>.\u201d (Juud.1:3, RK)<\/em><\/p>\n\n\n\n

Keneenk\u00e4\u00e4n ei tulisi ajatella, ett\u00e4 h\u00e4n olisi itse t\u00e4ysin vapaa tai immuuni Raamatun ulkopuolisille hengellisille traditioille, mutta meid\u00e4n tulisi tietoisesti testata kaikki kuulemamme oppi ja perim\u00e4mme k\u00e4sitykset ja pyrki\u00e4 jatkuvasti palaamaan takaisin pyhiin Kirjoituksiin, jotka itsess\u00e4\u00e4n ovat riitt\u00e4v\u00e4t tekem\u00e4\u00e4n Jumalan ihmisen t\u00e4ydelliseksi, kuten Paavali kirjoittaa Timoteukselle: <\/p>\n\n\n\n

\u201dKoko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hy\u00f6dyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi t\u00e4ydellinen<\/strong> ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin\u201d (2.Tim.3:16-17, RK) <\/em><\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n saman periaatteen innoittamina uskonpuhdistajatkin toimivat, kun he kirjoittivat uskontunnustuksiaan ja katekismuksiaan. He palasivat Kirjoituksiin ja pyrkiv\u00e4t esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n siit\u00e4 kumpuavan terveen opin. Reformaatiohenkinen paluu kirjoituksiin ja alkul\u00e4hteille, vastoin Roomalaiskatolisen kirkon traditioita, johtikin lopulta muun muassa Martti Lutherin Ausburgin tunnustuksen<\/em> (1530), Jean Calvinin Geneven katekismuksen<\/em> (1537), 1. ja 2. Helvetisen tunnustuksen <\/em>(1536, 1586) Heidelbergin katekismuksen<\/em> (1563), Belgialaisen tunnustuksen <\/em>(1561), Westminsterin tunnustuksen<\/em> (1645) sek\u00e4 Lontoon baptistien ensimm\u00e4isen ja toisen uskontunnustuksen<\/em> (1644, 1677\/89) kirjoittamiseen. N\u00e4iss\u00e4 tunnustuksissa on toki my\u00f6s painotus ja n\u00e4kemyseroja, mutta ne ovat p\u00e4\u00e4asiassa yht\u00e4 mielt\u00e4 toistensa kanssa ja jokainen niist\u00e4 on omalta osaltaan edist\u00e4nyt kristittyjen kasvua armossa ja totuudessa. Jokainen niist\u00e4 edustaa my\u00f6s Jumalan sanan arvovallalla seisovaa uskoa, jota j\u00e4lkikristillinen Suomemmekin kipe\u00e4sti kaipaisi.<\/p>\n\n\n\n

Tunnustusten tarkoitus ei ole korvata Raamattua<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

On t\u00e4rke\u00e4 huomioida, ett\u00e4 tunnustukseen sitoutuminen ei tarkoita, ett\u00e4 Sola Scriptura<\/em> periaate hyl\u00e4tt\u00e4isiin ja Raamattu korvattaisiin uskon ja el\u00e4m\u00e4n perimm\u00e4isen\u00e4 auktoriteettina. Tunnustuksellinen kristitty my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ihmiset ovat uudestisyntym\u00e4n j\u00e4lkeenkin taipuvaisia moniin synteihin ja virhep\u00e4\u00e4telmiin. Tai kuten itse Jaakob toteaa kirjeess\u00e4\u00e4n: <\/p>\n\n\n\n

\u201dMe kaikki hairahdumme monin tavoin. Jos joku ei hairahdu puheissaan, h\u00e4n on t\u00e4ydellinen mies ja kykenee hallitsemaan my\u00f6s koko ruumiinsa.\u201d (Jaak.3:2, RK)<\/em><\/p>\n\n\n\n

Jumalan erityisen ilmoituksen ulkopuolella ei ole olemassa hairahdusvapaata aluetta ja jos me kaikki hairahdumme puheessa, niin yht\u00e4 lailla voimme hairahtua my\u00f6s kirjoituksessa. Niinp\u00e4 ei mit\u00e4\u00e4n uskontunnustustakaan tulisi pit\u00e4\u00e4 absoluuttisena, kuin Jumalan sormella kiveen kaiverrettuna ja pyh\u00e4n\u00e4 esityksen\u00e4 uskon sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4. Historiallisesti tunnustuksia laatimassa olleet kristityt ovat ymm\u00e4rt\u00e4neet t\u00e4m\u00e4n. Jos he Raamatun sanasta vakuuttuivat, ett\u00e4 jokin oppi oli toisin, kuin he olivat sen aiemmin ilmaisseet, he eiv\u00e4t ep\u00e4r\u00f6ineet palata sorvaamaan tunnustuksiaan. Savoyn tunnustuksen (1658) laatijat (kongregationalistit) eiv\u00e4t pel\u00e4nneet muokata Westminsterin tunnustusta (1646) sopivaksi omaan ymm\u00e4rrykseens\u00e4 seurakuntahallinnosta, eiv\u00e4tk\u00e4 Baptistit ep\u00e4illeet muokata Westminsterin ja Savoyn tunnustuksia esitt\u00e4\u00e4kseen oman ymm\u00e4rryksens\u00e4 liittoteologiasta ja kasteesta 1677 baptistitunnustuksessa.<\/p>\n\n\n\n

Siisp\u00e4 ollaksemme tunnustuksellisia, meid\u00e4n ei tarvitse sitoutua johonkin hypoteettiseen \u201dkulta-aikaan\u201d kristinuskon historiassa ja lukita itsemme ja n\u00e4kemyksemme, kuin vanha mies, joka sinet\u00f6i testamenttinsa ennen kuolemaansa. Pikemminkin tunnustuksellisuus nousee siit\u00e4 ymm\u00e4rryksest\u00e4 ja vakaumuksesta, miten hy\u00f6dyllist\u00e4 ja tarpeellista on esitt\u00e4\u00e4 kristinuskon oppi selke\u00e4ss\u00e4, johdonmukaisessa, kauniissa ja ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4ss\u00e4 muodossa koko Jumalan seurakunnan rakennukseksi. T\u00e4m\u00e4 ei ole Raamatun vastainen, vaan pikemminkin Raamatun sanaan juurruttava prosessi, jonka joka sukupolven pyhien tulisi k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi, jotka tahtovat olla mukana \u201dterveen opin\u201d v\u00e4litt\u00e4misess\u00e4 my\u00f6s tuleville polville. Reformaatio, sanan todellisessa merkityksess\u00e4, ei ole paluuta 1500\u20131600 luvulle, tai apostolisten isien ajalle, vaan se on palaamista itse Pyhiin Kirjoituksiin.<\/p>\n\n\n\n

Niinp\u00e4 tahdonkin rohkaista sinua, hyv\u00e4 kristitty lukija, tutustumaan kristinuskon rikkaaseen tunnustukselliseen historiaan muun muassa edell\u00e4 mainittujen tunnustusten kautta. Vaikka emme yhtyisik\u00e4\u00e4n kaikkeen, mit\u00e4 entisaikojen pyh\u00e4t ovat sanoneet, teemme hyvin, kun pyrimme oppimaan heilt\u00e4, arvostaen heid\u00e4n pyrkimyksi\u00e4\u00e4n kilvoitella apostolisen uskon puolesta, ja niin Herran armosta, syventyen ymm\u00e4rryksess\u00e4mme Raamatusta nousevan kristinopin kauneudesta ja ylistett\u00e4vyydest\u00e4 ja oppien tunnustamaan yhteisen uskomme tavalla, joka entist\u00e4 enemm\u00e4n palvelee seurakuntaruumista sek\u00e4 kirkastaa Is\u00e4\u00e4 Jumalaa, Herramme Jeesusta Kristusta ja Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4. Jeesus on Herra! <\/p>\n\n\n\n

\u201dN\u00e4in sanoo HERRA: \u201dMenk\u00e4\u00e4 teid\u00e4n varsille ja katselkaa, kyselk\u00e4\u00e4 muinaisia polkuja. Kysyk\u00e4\u00e4, mik\u00e4 tie on hyv\u00e4, ja vaeltakaa sit\u00e4, niin l\u00f6yd\u00e4tte levon sieluillenne.\u201d (Jer.6:16, RK)<\/em><\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kirkkohistorian professori Carl Truemanin tutustumisenarvoinen kuvaus tunnustusten hy\u00f6dyist\u00e4 kristitylle: https:\/\/www.opc.org\/nh.html?article_id=771<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Suomalaista kristillisyytt\u00e4 \u2013 niin kirkollista, kuin vapaakirkollistakin \u2013 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jo pitk\u00e4\u00e4n vaivanneen er\u00e4\u00e4nlainen anti-tunnustuksellisuuden ihanne. T\u00e4ss\u00e4 asenneilmapiiriss\u00e4 kristityt, jotka identifioivat itsens\u00e4 jonkun historiallisen uskontunnustuksen mukaan, leimataan nopeasti ylihengellisiksi, historiafriikeiksi tai farisealaisiksi, jotka noudattavat mieluummin ihmisten k\u00e4skyj\u00e4, kuin Raamatun sanaa. Monien asenne on, ett\u00e4 historiallisiin uskontunnustuksiin pureutuminen kuuluu muutenkin vain teologian tohtoreille, mutta ei tavallisille kristityille.  Toisaalta t\u00e4llainen tunnustusten vastaisuus on jokseenkin ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 reaktio niilt\u00e4 konservatiiveilta, jotka ovat n\u00e4hneet esimerkkej\u00e4 kylm\u00e4st\u00e4 ja kuolleesta oikeaoppisuudesta. On valitettava tosiasia, ett\u00e4 monet ennen kukoistaneet […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":311,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/armomedia.fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/249"}],"collection":[{"href":"https:\/\/armomedia.fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/armomedia.fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/armomedia.fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/armomedia.fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=249"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/armomedia.fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/249\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/armomedia.fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/311"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/armomedia.fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=249"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/armomedia.fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=249"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/armomedia.fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=249"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}