Matikan paritalon sisältä kuuluu naurua ja elämän ääniä. Joulutähdet loistavat ikkunoissa ja kodissa soi musiikki. Vuosi 2021 alkaa käydä vähiin arjen kiireineen, ja seitsemän henkinen perhe valmistautuu jouluun ja vuoden vaihtumiseen. Jouluun on toisaalta jo valmistauduttu pitkin syksyä lahjoja hankkimalla. Ulkovalot on esteetikon ja taiteilijan yhteiseen kotiin laitettu joulukuun alussa, ja kuusen tuoksu täyttää olohuoneen. Flora, 12, ja Sebastian, 8, valmistautuvat koulun joulujuhliin ja juuri teologian gradunsa päätökseen saanut pastori-isä, Tommi Matikka, alkaa kääntämään ajatuksiansa kohti hyvin ansaittua lepoa. Äiti, Maria, on saanut Aleksandran, 6, kotieskarin päätökseen, ja on Aamu-Anastasian, 3, ja Leevin, 3kk kanssa hoitanut piparkakkuleipomukset ja muut valmistelut kuntoon.
Perhe on Matikoille tärkeä, ja he uskovat, että ajatus perheestä nousee syvästi Raamatusta. ”Raamatun mukaan mies eroaa äidistään vasta kun menee naimisiin. Tulkitsen siis, että Jumala on tarkoittanut ihmiset elämään perheissä, ei yksin.” sanoo Maria, ja jatkaa: ”Meidät on tarkoitettu syntymään alusta lähtien osaksi perheen siunauksia ja aikuisena osallistumaan uusien perheiden luomiseen. Ja koko tämä matka on tarkoitettu taitettavaksi suuressa seurakuntaperheessä.”
Perheet heijastelevat suurempaa kuvaa, joka on Jumalan perhe. Matikat näkevät perheen myös kasvualustana sille siunaukselle, joka uskovien yhteisössä lopulta saa iankaikkisen muotonsa. ”Kypsässä seurakunnassa myös perheettömät voivat tulla osalliseksi eri sukupolvien tuomasta rikkaasta siunauksesta: lapset saavat lukuisia ’isovanhempia’, ja lapsettomillakin on mahdollisuus tulla ’sediksi” ja ’tädeiksi’. Lopulta jää jäljelle Kristuksen ruumis, suuri seurakuntaperhe, johon sisältyy – Jumalan armosta – monia kokonaisia perheitä.” Tommi tähdentää, ja jatkaa: ”Olen aina ihmetellyt sitä kuinka perhe versoaa, kasvaa ja kukoistaa luonnostaan, ilman omaa ansiotamme, kahden ihmisen välisestä liittorakkaudesta (kts. Psalmi 128). Nautin siitä, että saan olla suuren perheen ympäröimänä.”
Elämä kodista käsin
Espoon Kotikirkon pastori Tommi on tuore teologian maisteri, mutta myös kuvataiteilija (AMK), ja estetiikan opiskelija Helsingin yliopistossa. Aiemmin Tommi löysi rauhaisan paikan työnteolle kirjastoista tai yliopistolta, mutta nyt on koronan vuoksi siirtänyt toimistonsa kodin keittiön pöydälle, kaiken touhun keskelle. Maria on koulutukseltaan kuvataiteen maisteri, ja tekee taidetta kun aikataulut sallivat. Kuitenkin perhe menee kaikessa edelle, ja kotieskari, perheen arki sekä seurakunta vievät paljon aikaa. Matikat näkevät tärkeänä lastensa kristillisen kasvatuksen.
Matikan perheessä pidetään yhteinen hartaushetki aamuisin, ja tämän lisäksi heillä on tapana rukoilla yhteisten asioiden puolesta ennen ruokailuja. “Pyrimme myös jatkuvasti opettamaan lapsia elämän lomassa eri tilanteissa (5. Moos. 6:6-9). Joulun ydinsanoma, lihaksi tullut Jumalan Sana, on tietysti läsnä joka jumalanpalveluksessa – ja kristityn jokaisessa päivässä – aivan kuten pääsiäisen uhrikuolema ja ylösnousemuskin. Sen tähden emme keskity lasten kasvatuksessa tarkasti kirkkokalenterin seuraamiseen, vaikka joulusta kovasti pidämmekin.” Tommi kertoo.
Nyt joulun alla Maria opetti kotieskarissa Aleksandralle ja Aamulle Psalmin 103 jakeet 1-12 ulkoa, jonka myös esittivät yhdessä isosisarustensa, Sebastianin ja Floran, kanssa puurojuhlassa. Antamisen iloa opetetaan käytännön kautta. ”Lapset saavat ostaa toisilleen joululahjoja. Vanhin lapsistamme onkin oivaltanut, että lahjan antamisessa ilo on ainakin yhtä suuri, ellei suurempikin kuin saamisessa.” Maria kertoo.
Joulun sanoma on Jeesus
Joka vuosi, kun joulu lähestyy, monia kristittyjä alkaa vaivaamaan ajatukset siitä, voiko kristitty viettää joulua laisinkaan. Joulua yhdistetään erilaisiin menneiden aikojen pakanallisiin juhliin ja tapoihin, ja toisaalta Raamattu ei suoranaisesti kehota juhlimaan juhlaa nimeltä ’joulu’. Matikoilla on kuitenkin joulunvieton kanssa lepo ja ilo – ja perusteet nousevat Raamatusta.
”Kristitty on ilman muuta vapaa (Room. 14:6) viettämään tapahtumaa, joka on yksi suurimmista maailmankaikkeuden käännekohdista. Henkilökohtaisesti tuntuisi oudolta, jos en juhlistaisi hetkeä jolloin ’laki ja profeetat’ tuli lihaksi, hetkeä, jolloin koko Jumalan ilmoitus tuotiin ilmi Kristuksessa. Juhlimalla joulua myös muistutamme, kuinka Kristuksen takaisin tullessa, kun Hänen kirkkautensa täyteys paljastetaan, tulemme juhlimaan iankaikkisissa juhlissa, jotka jättävät kaikki kokemamme juhlat varjoonsa (Jes. 25:6-9; Ilm. 19:5-9). Kristuksen risti ja ylösnousemus – pitkäperjantai ja pääsiäissunnuntai – ovat kristitylle kuitenkin jopa vielä suurempia pelastushistoriallisia kohokohtia ja juhlan aiheita.”
Raamattu on täynnä juhlia ja iloa, ja kristityillä olisikin paljon hyviä syitä juhlaan. Tommin kokemuksen mukaan kristityt eivät kuitenkaan ole kovin hyviä juhlimaan. “Raamatussa on lukuisia kohtia, joissa ‘ilahdutetaan sydäntä’. Ilahtumisen saa aikaa niin viini kuin Jumalan sanakin. Tämä sydämen ilahtuminen tapahtuu aina hyvässä seurassa ja Jumalan lupauksista iloiten. Jos syön jouluna liikaa possua tai juon liikaa viiniä, ei kiitokseni lisäänny eikä Kristus kirkastu (1. Kor. 10:31). Siksi näitä asioita kuuluu harjoitella kristittyjen seurassa.”
Suomalaisessa joulussa on kuitenkin perinteitä, jotka Matikan perhe on jättänyt teologisista syistä pois. Joulupukki- ja tonttuperinteitä ei heillä ole kotona. ”Tänä vuonna 3-vuotias Aamumme sanoi nähdessään bussin ikkunasta puun, jossa oli jouluvalot, että joulupukilla on valot päällä”, Maria kertoo nauraen. Pienimmälle epäselväksi jääneiden Joulupukkiperinteiden lisäksi myöskään juhannustaikoja tai Jumalan merkkien etsimisiä Matikoiden perheessä ei harjoiteta. ”Tietty ’taianomaisuus’, kun sillä tarkoitetaan että Jumala tekee sangen ihmeellisiä asioita, kuuluu jouluun ja olennaisena osana koko Hänen kertomukseensa (Jes. 29:14-24). Fantasiakertomukset, kuten vaikkapa C. S. Lewisin Narnia, välittävät hienosti tällaista ’taianomaisuutta’”, Tommi sanoo.
Sen sijaan joulukuusi on aina osa Matikan perheen perinteitä, vaikka tätäkin tapaa, jotkut ovat pyrkineet yhdistämään pakanallisiin tapoihin. ”Ymmärrän toki, jos joku on harjoittanut pakanallisia menoja, kuten uhrilahjojen viemistä metsään kuusen juurelle, ja haluaa siksi pidättäytyä joulukuusen ja lahjojen hankkimisesta. Itse en ole koskaan rakentanut puusta epäjumalankuvaa (Jer. 10:1-5) – vaikka monia muita, ajatuksin ja teoin luotuja epäjumalia kylläkin.” Nettipalstoilla sensaatiomaiset teoriat saattavat saada monet hämmentymään, ja Tommia harmittaa, että monien omatunto tahraantuu sellaisesta turhaan. “VT:n käskyt liittyvät epäjumalanpalvontarituaaleihin, ei tiettyihin koristeisiin (5. Moos. 12:3-4, 29-30). Kristus on 3. Mooseksen kirjan luvun 23 mainittujen juhlien todellinen sisältö ja täyttymys.” Tommi selventää.
Joulun viettäjiä aina ajoittain syytetään pakanajuhlan ”kristillistämisestä”, mutta tästä Tommi on eri mieltä. “Monet asiaa tutkineet kristityt ovat tulleet hyvin eri lähtökohtiin, mutta vaikka tämä sattuisikin olemaan totta, ajattelen että kaikki tässä maailmassa kuuluu Herralle, ei epäjumalille tai riivaajille. Siksi kaiken sen minkä ennen teimme epäjumalia palvellen, riivaajille mieliksi ja omia himojani tyydyttäen, teemme nyt Kristuksen kunniaksi. Emme siis kristillistä mitään – kun kerran kaikki kuuluu jo Hänelle – vaan meidän silmämme avataan yhä enemmän näkemään kuinka asiat todella ovat.”
Kaikki on siis Matikan perheen silmissä Jumalan, ja näin kristitty voi ilolla ottaa vastaan ja iloita luomakunnan kauneudesta, mauista ja iloista. ”Lahjoista kannattaa muistaa, että jokainen ihminen saa elämänsä aikana lukemattomia lahjoja, jotka lopulta kaikki viedään takaisin Kristuksen jalkojen juureen (Jes. 60:1-14; Ilm. 21:26). Eli kristitty on Jumalan valtuuttamana luomakunnan palveleva hallitsija. Jeesus myös julisti kaikki ruoat puhtaiksi (Mark. 7:19). Odotankin innolla, että pääsen vielä teurastamaan sikaa pastori Miskan kanssa.” Tommi toteaa naurahtaen, viitaten ystäväänsä Miska Wilhelmssoniin.
Jouluaattona evankeliumia ja perinteitä
Kun jouluaamu viimeisen saapuu, Matikan perhe herää yön yli haudutetun riisipuuron tuoksuun sekä joululauluihin. Ensimmäisenä avataan konvehtirasia. Riisipuuron lisäksi on tarjolla sekametelisoppaa, pipareita, torttuja, juustoa sekä edellisenä päivänä paistettua kinkkua karjalanpiirakan päällä. Puurossa on manteli ja palkintona pusu valitsemaltaan henkilöltä – tai vaihtoehtoisesti konvehti.
Kun aamiainen on syöty, ja mahat ovat täynnä, Matikan perhe laittaa saunan lämpiämään ja juhlaseurue, johon kuuluu myös Tommin äiti Tampereelta, lähtee kävelylle läheisen järven ympäri. Joulun jakaminen jouluvieraan kanssa on olennainen osa perheen perinnettä. Saunomiseen kuuluvat löylytuoksut ja saumalimut. Poikien saunavuoron aikana tytöt laittautuvat hienoiksi, ja alkavat kattaa pöytää. Saunan jälkeen pojatkin laittautuvat, ja sitten Matikat käyvät yhdessä jouluaterialle. Jouluateria koostuu kinkusta, kalasta, laatikoista, juustoista, salaateista sekä jälkiruoista. Kun kaikki ovat syöneet, ruokia ei korjatakaan pois, vaan ne ovat koko päivän tarjolla, ja jokainen saa syödä aina kun siltä tuntuu.
Pienen ruokalevon jälkeen Matikat alkavat valmistautua jouluesityksiin. Jokaisella on joku leikki tai esitys, joista nautiskellaan olohuoneessa. ”Tämä on vapaaehtoinen, mutta kaikkien mielestä niin hauska juttu, että jokainen haluaa esittää jotain”, Maria kertoo. Tämän jälkeen joku lapsista lukee jouluevankeliumin, ja yhdessä lauletaan joululauluja. Jokainen saa toivoa suosikkinsa, ja kaikkien joululaulutoiveet lauletaan. Kun ilta alkaa jo hämärtyä, Tommi ja Maria haluavat jakaa jo lahjat, mutta Flora pitkittää mielellään odotusta. Ja koska Matikoilla ei osteta muutoin kuin syntymäpäivänä ja jouluisin leluja, joululahjat ovat odotettuja ja mieluisia. Jouluaattona Matikan perheessä saa valvoa niin pitkään kuin haluaa, ja pöytä notkuu ruokaa. Lupa on vaikka vielä yölläkin voi käydä syömässä.
Tällainen on siis Matikoiden joulu. Ja kristityn elämä onkin iloa ja surua, lepoa ja kilvoittelua, juhlaa ja paastoa. ”Mark. 2:19: ’Jeesus vastasi heille: ‘Eivät häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen on heidän kanssaan. Niin kauan kuin heillä on sulhanen seurassaan, he eivät voi paastota’”, lukee Maria Raamatusta. Tommi täydentää vaimonsa ajatusta: ”Kristitty elää ajassa ”jo-ei-vielä”. Toisaalta Herran läsnäolo on jo Pyhän Hengen kautta keskuudessamme, ja toisaalta me odotamme vielä Hänen paluutaan. Kristityn elämään kuuluu siis sekä juhla että paasto sopivissa määrin.”
Joulu on mahdollisuus kristitylle perheelle kiinnittää katseet maailman suurimpaan uutiseen. Perinteet voivat parhaimmillaan vahvistaa näiden asioiden merkitystä. Marian mukaan joulu on erityisesti iseille mainio paikka saarnata evankeliumia, äideille luoda juhlatraditioita, jotka periytyvät lapsille ja lapsen lapsille. “Näin sukupolvet voivat viedä eteenpäin sitä siunausta eteenpäin, josta itse kokevat tulleensa osallisiksi” Maria kertoo. Haastattelun jälkeen, kun Matikoiden ovi sulkeutuu, ja hämärtyvästä illasta näkyy iloista elämää ja ikkunoissa loistavat tähdet, jää todella tunnelma, että Jeesus on heidän joulunsa syy. Jeesuksessa on totisesti aihetta juhlaan.